Mielikuvia
Minä kuulun siihen sukupolveen, jolle radiokuunnelmat ja televisio ovat tarinoiden suhteen sitä mitä kirjat olivat aiemmin. Tosin luin nuorempana käytännössä läpi yhden myös yhden kirjastoauton valikoiman sekä myöhemmin kotiseudulleni rakennetun paikalliskirjaston.
1. Rex Stoutin Nero Wolfe-dekkarit ovat minusta mainio esimerkki siitä, kuinka rikosromaanin ajankuva ja tunnelma rakennetaan.
2. David Lynchin televisiosarja Twin Peaks on täysin oma maailmansa, jonka syntyhistoria ei ole sellainen kuin ihmiset yleensä luulevat. Lynchin päässä olleen valmiin vision sijaan Twin Peaks oli enemmänkin sarja yhteensattumia ja kokeiluja.
3. Maata etsimässä on tieteiskuunnelma, joka on Linnunradan käsikirja liftareille-kuunnelmasarjan ohella parasta radioteatteria Knalli ja sateenvario-kuunnelmien lisäksi.
4. Breaking Bad-televisiosarjan Walter White on moniulotteisuudessaan minusta ehkä paras koskaan kirjoitettu rikosdraaman päähenkilö.
Esikuvia
Palkkaisitteko te sähköasentajan, jonka mielestä hänen kaikki työkaverinsa tekevät paljon parempaa jälkeä? Kirjailijoilta tiedustellaan usein heidän omia mielikirjojaan ja niiden tekijöitä. Rehellinen vastaus tähän on uskoakseni sama kuin jos Bruce Springsteeniltä kysyisi hänen mielimusiikkinsa tekijää. Tuntuisi oudolta, mikäli Springsteen kertoisi haastattelussa pitävänsä enemmän muiden ihmisten musiikista kuin itse tekemistään lauluista, koska tuolloin hänen omalta työltään katoaisi mielekkyys sen tekemisestä. Oman työn kunnioittaminen on tässä suhteessa minusta osoitus terveestä itsetunnosta, ja samalla se mahdollistaa myös toisten ihmisten ja heidän työnsä arvostamisen.
Toisaalta kukaan sähköasentaja, lauluntekijä tai kirjailija ei yllä joka päivä parhaimpaansa. Teknologian ja populaarikulttuurin kehitys on myös vaikuttanut siihen, että esimerkiksi elokuvat ja tv-sarjat ovat nykyään klassikkokirjoihin verrattavia elämyksiä, joita nautitaan yhä uudelleen lomalla ja rauhallisina viikonloppuina.
Yksi viime vuosina yleistyneistä ilmiöistä on se, että ihmiset saattavat katsoa laadukkaita tv-sarjoja useita jaksoja kerrallaan. Tämä 'binge-watching' on kiinnostavaa, koska useita tuotantokausia kestävissä televisiosarjoissa kuten Sopranos tai Breaking Bad on itse asiassa sama juonirakenne kuin monissa klassikkoromaaneissa.
Yksittäinen jakso - jotkut jaksot ovat parempia kuin toiset - on näissä sarjoissa kuin romaanin luku, johonkin tiettyyn teemaan paneutuva pienoistarina, joka sopii kuitenkin suurempaan kokonaisuuteen. Usein kuulee puhuttavan medialukutaidosta, mutta minusta voisi yhtä hyvin puhua tarinan lukutaidosta. Jos ihminen uppoutuu useaksi tunniksi televisiosarjan pariin, hän tekee minun mielestäni täysin samaa kuin henkilö, joka lukee saman ajan vaikkapa Charles Dickensin romaania.
Viereisellä palstalla on joitakin poimintoja omista tarinasuosikeistani, joilla on varmasti ollut vaikutusta myös siihen, millaiseksi Kuolleen miehen asento kirjana lopulta muotoutui.