Tilastotietoa

Kirjaa kirjoittaessani tiesin melko tarkkaan etukäteen aiemmista projekteistani sen, kuinka nopeasti romaanin ensimmäinen versio tulee valmistumaan. Ohessa kirjoitustyön aikana syntynyttä tilastofaktaa.

1. Alusta loppuun kirjan ensimmäisen version valmistumiseen (186 liuskaa rivivälillä 1,5) kului neljä ja puoli viikkoa.

2. Kirjoitin romaania poikkeuksetta viitenä päivänä viikossa (ma-pe) noin 40 liuskan viikkokeskiarvolla. Päivittäisiä kirjoitustunteja kertyi keskimäärin 4-5, jona aikana valmistui noin seitsemän-kahdeksan liuskaa tekstiä.

3. Päivittäinen valmiiden liuskojen määrä vaihteli välillä 3-15. Yleisesti ottaen kirjan alussa sen kirjoittaminen oli hieman hitaampaa kuin tarinan loppua lähestyttäessä.

Faktaa ja fiktiota

Kuolleen miehen asento ei ole tositapahtumiin perustuva kirja siinä mielessä, mitä tällä ilmaisulla yleensä tarkoitetaan. Silti sen juoneen liittyy tapahtumia, jotka ovat tuttuja asioita uutisista.

Faktan ja fiktion rajanvedon ongelmallisuutta kuvaa hyvin se ilmiö, että monet pitävät esimerkiksi Mad Men-televisiosarjan päähenkilöitä ja sen 1960-luvun mainostoimistoympäristöä todellisempina kuin vaikkapa Game of Thrones-sarjaa, jonka hahmot elävät meidän näkökulmastamme fantasiamaailmassa.

Silti molemmat sarjat ovat ihmisten ideoimia ja kirjoittamia fiktiivisiä tuotteita. Kummankaan sarjan henkilöitä ei ole koskaan ollut olemassa, ja heidän kohtalonsa on riippuvainen siitä, mitä tuottajat päättävät käsikirjoittajien kanssa. Samaan tyyliin Kuolleen miehen asento-kirjan ihmiset ja tapahtumat ovat kuvitteellisia, vaikka kirjassa sivutaankin todellisia, uutisoituja tapauksia.

Tosin hieman filosofoimalla voisi väittää, että myös uutiset ovat itse asiassa tietyn tahon näkemys jostakin tapahtumasta eivätkä tapahtumien sataprosenttinen kopio. Faktaa ja fiktiota yhdistää sama perussääntö: molempien avainasia on uskottavuus. Mikäli Mad Men-sarjan mainosguru Don Draper tuntuu uskottavalta, se johtuu hyvin tehdystä käsikirjoituksesta, taustatutkimuksesta ja näyttelijätyöstä. Aivan samaa voi sanoa hyvästä poliittisesta puheesta.

Laadukas fiktio näyttäytyy katsojalle todellisena riippumatta siitä, esiintyykö siinä ihmisiä vai vampyyreja.