Miten kirja syntyi?

”Joku ominaishaju näissä on mitä ei löydy suomalaisten kämpistä."

Meillä kaikilla on mielessämme asioita, joiden tekemisestä me haaveilemme. Kirjoittaminen on yksi tapa toteuttaa näitä asioita. Avainasia ovat kuitenkin ne ajatukset, joita ihmisellä on ennen varsinaista tekemisvaihetta. Sen jälkeen kyse on urheilun tavoin enemmänkin toistojen eli tehdyn työn määrästä kuin lahjakkuudesta.

"Olen liian ujo kysyäkseni menetkö kanssani naimisiin, eivätkä tähdet tai aurinko auta minua.”

Sinua vartioin ei ollut kerralla valmis romaani. Tämä on ehkä yleisin kirjoittamiseen liittyvä virheellinen mielikuva: joku tekee jotakin kerralla täydellistä saatuaan sitä ennen taivaallisen inspiraation. Tosiasiassa romaanin ensimmäinen käsikirjoitusversio sisälsi paljon korjattavaa, ja kirjan valmiiksi tekeminen oli työtä - ei korkeampaa johdatusta. Jos tämän asian korostaminen saa entistä useamman kirjoittajan uskomaan itseensä, vaikka alku ei aina vaikuttaisikaan lupaavalta, se on minusta hyvä asia.

"Meillä pidetään kiinni perinteistä mitä tulee kirkon toimintaan. Uudet asiat ovat joskus hankalia viedä läpi."

Sinua vartioin–romaanin alkuvaiheiden hengessä voisi todeta, että kirjoittamisessa ja hyvässä pyörälenkissä on paljon samankaltaisuuksia. Molempia edeltää ”lämmittely” eli varsinaisen suorituksen huolellinen valmisteluvaihe. Matkanteko on kuitenkin parhaimmillaan kun ei ajattele liikaa, sillä jos se mitä teet ei ole hauskaa, miksi silloin ylipäätään ryhtyä koko urakkaan?