Aina silloin tällöin julkisuuteen nousee tarinoita siitä, kuinka joku kirjailija on kirjoittanut romaanin, jossa hänelle tuttuja tai läheisiä ihmisiä esiintyy - vaikkakin toisilla nimillä - omina itsenään. Doloresin huuto ei ole yksi näistä romaaneista. Sen kaikki henkilöt ovat kuvitteellisia yhtä lukuunottamatta, ja myös tuo yksi hahmo esiintyy tilanteessa, jolla ei todennäköisesti ole juurikaan tekemistä hänen todellisen elämänsä kanssa. Käytännössä ketään Doloresin huudon ihmisistä ei siis oikeasti ole olemassa.
Silti tavoitteeni oli kirjaa kirjoittaessani, että jokainen lukija tunnistaisi kirjasta kuvitteellisia ihmisiä, joiden kaltaisia henkilöitä hän tuntee myös tosielämässä.
Vaikka romaanin henkilöt eivät olisikaan suoraan todellisesta elämästä kopioituja, heissä tulisi silti olla jotakin mihin samastua. Kyse voi olla luonteesta tai siitä mitä henkilö tuntee jossakin tilanteessa: vain siten lukijalla voi olla kirjan kanssa jokin yhteinen kosketuspinta.
Doloresin huuto sisältää henkilöitä monelta eri elämänalueelta, ja ne tuntuvat lukijasta tutuilta hänen omasta taustastaan riippuen. Tästä huolimatta pyrin kirjoittamaan Doloresin huudon niin, että lopulta kaikki sen hahmot tuntuisivat oikeilta ihmisiltä - vaikka eivät oikeasti ole sitä.