Ennen varsinaisen kirjoitusvaiheen aloittamista tein alustavan listauksen Doloresin huudon sisältämistä luvuista (tarinan työnimi oli aivan alussa tosin Stoalainen). Perussääntönäni on, että en aloita varsinaista kirjoitustyötä, ennen kuin minulla on suunnitelman muodossa noin neljäkymmentä tarinaan sijoittuvaa lukua. Olen huomannut, että tämä on ainakin itselleni jotakuinkin ihanteellinen määrä. Tarinan kehittyessä lukuja tulee kirjoitusvaiheessa aina tietty määrä lisää, mutta toisaalta alun suunnitelma on riittävän kattava, jotta tuolle kehittymiselle on edellytykset.
Doloresin huuto ei ollut kerralla valmis romaani. Tämä on ehkä yleisin kirjoittamiseen liittyvä virheellinen mielikuva: joku tekee jotakin kerralla täydellistä saatuaan sitä ennen taivaallisen inspiraation. Tosiasiassa romaanin ensimmäinen käsikirjoitusversio sisälsi paljon korjattavaa, ja kirjan valmiiksi tekeminen oli työtä - ei korkeampaa johdatusta. Jos tämän asian korostaminen saa entistä useamman kirjoittajan uskomaan itseensä, vaikka alku ei aina vaikuttaisikaan lupaavalta, se on minusta hyvä asia.
Ehkä eniten muutoksia Doloresin huudon muokkausvaiheessa tuli siihen tasapainoon, joka vallitsee Tainan oman yksityiselämän ja hänen työnsä välillä. Tämä on sinänsä hauskaa, koska kyse on myös yhdestä tarinan taustateemasta. Koska Doloresin huuto on rikostarina, sen pääjuonena tulee olla Tainan työhön liittyvän tapauksen selvittäminen. Tosin kuten Taina kirjassa pohtii, työ ja yksityiselämä eivät enää nykymaailmassa ole selkeästi erotettavissa toisistaan.